Akseli Ahola

Akseli Ahola – tarinoita futiskentiltä, radiostudiosta ja elämän kyykkäyksistä

Akseli ei syntynyt valmiiksi paketoituna menestystarinana. Hän oli se koulun penkiltä tipahtanut nuori, joka kuitenkin löysi aina tien takaisin — futisjoukkueisiin, radioon, työyhteisöihin, elämään. Hän on pelannut jalkapalloa monessa joukkueessa ja oppinut, ettei riitä vain osata potkaista palloa: täytyy osata sopeutua, harjoitella silloinkin kun ei huvita ja ennen kaikkea olla osa porukkaa.

Myöhemmin tie vei radiostudioon, jossa peli oli vielä kovempi. Miten saat itsestäsi parhaimman irti lähetys toisensa jälkeen? Miten luot fiiliksen, jossa kuulija oikeasti jää koukkuun? Tuhannet suorat lähetykset opettivat Akselille, että se vaatii jatkuvaa treeniä, kykyä nousta omista epävarmuuksista ja rohkeutta olla rehellisesti oma itsensä – myös silloin, kun kuulija kuulee jokaisen virheen.

Matkaan on mahtunut syviäkin kyykkäyksiä. Hetkiä, jolloin olisi ollut helpompaa luovuttaa. Mutta juuri niissä kohdissa Akseli löysi sen, mistä nyt puhuu: miksi periksi ei kannata antaa ja miten vastoinkäymiset voi kääntää polttoaineeksi.

Nykyään Akseli yhdistää futiskenttien joukkuehengen, radiostudion paineensietokyvyn ja coachin käytännönläheisen otteen. Tänä päivänä hän on monille tuttu ääni myös Suomipopin taajuuksilta – ja se kuuluu: rytmi, läsnäolo ja kyky ottaa yleisö kiinni heti ensimmäisestä sanasta.

Hänen puheenvuorot naurattavat, koskettavat ja pysäyttävät – mutta ennen kaikkea antavat kuulijalle konkreettisia oivalluksia:

• Miten motivoida itseään silloinkin, kun energia on nollissa?
• Miksi intohimo voittaa aina pelkän velvollisuuden?
• Kuinka takapakit käännetään vahvuuksiksi?
• Mitä oikeasti vaatii olla osa työyhteisöä – ja miksi juuri se ratkaisee, menestyykö tiimi vai ei?

Akselin esiintymistyyli on viihdyttävä, rosoinen ja suora. Hän ei tarjoa kiiltokuvia, vaan rehellisiä tarinoita kentiltä ja kulisseista. Yleisö lähtee mukaan, koska hän puhuu kuin olisi jokaisen kanssa samassa pöydässä – ja jättää jäljen, joka kantaa pitkään puheenvuoron jälkeenkin.