Toiveikasta epävarmuutta

Kävin katsomassa The Odyssey -elokuvan. En muistanut juurikaan elokuvan pohjalla olevaa mytologiaa, mutta heitellessäni popcornia suuhun pimeässä salissa, ymmärsin pian, että Odysseuksen tarina kertoo pohjimmiltaan epävarmuudesta ja toivosta. Tarinan sankari kohtaa myrskyjä, vaikeuksia ja houkutuksia matkallaan kohti kotia. Toivo ja epätoivo vuorottelevat hänen ajatuksissaan. Odysseus ei ole varma, pääseekö hän koskaan perille, mutta siitä huolimatta hän jatkaa vaellustaan.

Toiveikkuus edellyttää kirkasta tavoitetta ja epävarmuuden sietämistä. Toivo ei ole optimismia, vaan kykyä nähdä ja kuvitella tulevaisuus, jota emme vielä näe. Toivo edellyttää myös uskoa omiin kykyihin. Samaan aikaan on silti hyväksyttävä, että emme pysty kontrolloimaan kaikkea.

Suomessa hiljattain vierailleen filosofi Bayo Akomolafen mielestä Odysseuksen tarina glorifioi liiaksi toivoa. Akomolafen oma näkökulma toivoon on mielenkiintoinen ja kapinallinen. Hänen viestinsä on, ettei epävarmuutta tarvitse yrittää kesyttää, ratkaista tai hallita. Usein kontrollintarve estää meitä näkemästä, mitä ympärillämme oikeasti tapahtuu. Akomolafe rohkaisee hidastamaan, kuuntelemaan ja huomaamaan radikaaleja mahdollisuuksia. Kaikkea ei voi ennakoida tai kontrolloida. Joustava mieli ja valmius muuttaa omaa ajattelua matkan varrella auttavat toimimaan epävarmuudessa. Sankaritarinat ohjaavat meitä ihmisiä toivomaan loputtomasti ja usein oman jaksamisemme kustannuksella.

Akomolafen ajattelu on tuttua tiedustelun maailmasta. Tiedustelussa epävarmuutta ei yritetä poistaa, vaan sen kanssa opetellaan elämään. Hyvä tiedustelija ei pohdi ainoastaan todennäköisintä selitystä, vaan myös sitä, mitä tapahtuu, jos olemme väärässä. Mikä havainto saisi meidät muuttamaan arviotamme? Ja olemmeko edelleen menossa oikeaan
suuntaan?

Entä jos jatkuva eteenpäin meneminen ei olekaan rohkeutta, vaan kyvyttömyyttä pysähtyä? Tiedustelullinen ajattelu on vastavoima myös sille ajatukselle, että aina pitäisi vain jatkaa. Epävarmuudessa selviytyminen ei ole pelkästään sitkeyttä. Se on kykyä pysähtyä, kyseenalaistaa omat oletuksensa ja muuttaa suuntaa, kun uusi tieto edellyttää sitä