Vuoden 2004 olympialaiset Ateenassa oli kirjattu minun tavoitteekseni, lajina rytminen voimistelu. Mitä kilpaurheiluvuodet opettivat onnellisuuden ja menestykseen suhteesta, ja miten näitä oppeja voi hyödyntää yritysmaailmassa.

Olin vuosia maajoukkueessa, lehdissä minua siteerattiin jopa Suomen kaikkien aikojen lupaavimmaksi voimistelijaksi. Valmentajat, tuomarit, yhteistyökumppanit ja manageri odottivat minun lunastavan kilpailupaikkani, mutta kaikkien yllätykseksi nostin kädet pystyyn ja lopetin koko homman. En vielä tuolloin osannut sanoittaa tuntemustani paremmin kuin kysymällä: mitä järkeä tässä on?

Yli 20 vuotta myöhemmin monikertainen voimistelun olympiavoittaja Simone Biles todisti sen, minkä jo vuosia sitten tiesin jossain sisälläni: Mikään saavutus ei ole oman fyysisen- tai henkisen hyvinvoinnin menettämisen arvoista. Pariisin Olympialaisissa 2024 Biles todisti koko maailmalle, että hyvinvoinnin priorisoiminen ei tarkoita sitä, että huipulle ei voisi päästä. Vuonna 2020 Biles vetäytyi Tokion Olympialaisista, ja vuosien henkisen työn jälkeen hän tuli takaisin parempana – parempana kuin kukaan koskaan aikaisemmin.

Minun kilpaurheiluaikoinani venäläisiä voimistelijoita ja valmentajia ihailtiin, ja sieltä haettiin myös opit. Olin jatkuvan kritiikin ja arvostelun kohteena. Yksilön tunteita, toiveita tai ajatuksia ei juuri pidetty arvossa. Teimme sen mitä käskettiin, eikä vastalauseita sallittu. Biles:issa kertovassa Rising -dokumentissa hänen psykologinsa sanoi kipeän osuvasti: ”Ei ole välttämätöntä kontrolloida, alistaa ja vähätellä (voimistelijoiden) ihmisyyttä menestyäkseen.”

– Sama pätee kaikkiin lajeihin ja työpaikkoihin. Parempiin tuloksiin päästään, kun kunnioitetaan ja arvostetaan ihmisiä, joiden kanssa me tehdään töitä.

Minulta usein kysytään, että kaduttaako minua, että lopetin. Ei kaduta. Olen edelleen ylpeä siitä, että vain 16-vuotiaana uskalsin kuunnella itseäni ja toimia toisin, kun minulta odotettiin. Olen kuitenkin jälkeenpäin miettinyt, olisiko lopputulos ollut toinen, jos lähipiirissä olisi ollut valmentaja tai minulla olisi ollut käytössä psykologi, joka olisi ollut aidosti kiinnostunut siitä, miten minä jaksan, eikä ainoastaan suorituksistani tai menestyksestäni. Nykyisen tiedon valossa tiedän, että jokainen meistä kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.

Omat kokemukseni ovat vahvasti vaikuttaneet siihen, mitä tänä päivänä teen ja mihin uskon. Hyvinvoiva ihminen on luovempi, aikaansaavampi ja tekee puhtaasti parempaa tulosta – tutkitusti! Hyvinvoinnin avulla meidän on mahdollista saavuttaa todellinen potentiaali niin yksilö- kuin organisaatiotasollakin.

Onnellisuus johtaa menestykseen, eikä toisinpäin.

Rosa Nenonen