Vuoden 2004 olympialaiset Ateenassa oli kirjattu minun tavoitteekseni, lajina rytminen voimistelu. Mitä kilpaurheiluvuodet opettivat onnellisuuden ja menestykseen suhteesta, ja miten näitä oppeja voi hyödyntää yritysmaailmassa.

Olin vuosia maajoukkueessa, lehdissä minua siteerattiin jopa Suomen kaikkien aikojen lupaavimmaksi voimistelijaksi. Valmentajat, tuomarit, yhteistyökumppanit ja manageri odottivat minun lunastavan kilpailupaikkani, mutta kaikkien yllätykseksi nostin kädet pystyyn ja lopetin koko homman. En vielä tuolloin osannut sanoittaa tuntemustani paremmin kuin kysymällä: mitä järkeä tässä on?

Yli 20 vuotta myöhemmin monikertainen voimistelun olympiavoittaja Simone Biles todisti sen, minkä jo vuosia sitten tiesin jossain sisälläni: Mikään saavutus ei ole oman fyysisen- tai henkisen hyvinvoinnin menettämisen arvoista. Pariisin Olympialaisissa 2024 Biles todisti koko maailmalle, että hyvinvoinnin priorisoiminen ei tarkoita sitä, että huipulle ei voisi päästä. Vuonna 2020 Biles vetäytyi Tokion Olympialaisista, ja vuosien henkisen työn jälkeen hän tuli takaisin parempana – parempana kuin kukaan koskaan aikaisemmin.

Minun kilpaurheiluaikoinani venäläisiä voimistelijoita ja valmentajia ihailtiin, ja sieltä haettiin myös opit. Olin jatkuvan kritiikin ja arvostelun kohteena. Yksilön tunteita, toiveita tai ajatuksia ei juuri pidetty arvossa. Teimme sen mitä käskettiin, eikä vastalauseita sallittu. Biles:issa kertovassa Rising -dokumentissa hänen psykologinsa sanoi kipeän osuvasti: ”Ei ole välttämätöntä kontrolloida, alistaa ja vähätellä (voimistelijoiden) ihmisyyttä menestyäkseen.”

– Sama pätee kaikkiin lajeihin ja työpaikkoihin. Parempiin tuloksiin päästään, kun kunnioitetaan ja arvostetaan ihmisiä, joiden kanssa me tehdään töitä.

Minulta usein kysytään, että kaduttaako minua, että lopetin. Ei kaduta. Olen edelleen ylpeä siitä, että vain 16-vuotiaana uskalsin kuunnella itseäni ja toimia toisin, kun minulta odotettiin. Olen kuitenkin jälkeenpäin miettinyt, olisiko lopputulos ollut toinen, jos lähipiirissä olisi ollut valmentaja tai minulla olisi ollut käytössä psykologi, joka olisi ollut aidosti kiinnostunut siitä, miten minä jaksan, eikä ainoastaan suorituksistani tai menestyksestäni. Nykyisen tiedon valossa tiedän, että jokainen meistä kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.

Omat kokemukseni ovat vahvasti vaikuttaneet siihen, mitä tänä päivänä teen ja mihin uskon. Hyvinvoiva ihminen on luovempi, aikaansaavampi ja tekee puhtaasti parempaa tulosta – tutkitusti! Hyvinvoinnin avulla meidän on mahdollista saavuttaa todellinen potentiaali niin yksilö- kuin organisaatiotasollakin.

Onnellisuus johtaa menestykseen, eikä toisinpäin.

Rosa Nenonen

Johtaja tai päättäjä, valitse taistelusi, kun tavoittelet kasvua – Työntekijän motivaation ja kestävyyden logiikka on ollut olemassa jo kauan ennen elinkeinoelämän logiikkaa

”Ihmisellä on luontainen aikaansaamisen energia, ja sen logiikan tunteminen on yhteisten tavoitteidemme saavuttamisen kannalta kaikista tärkeintä.”

Työntekijä – ihminen, on kiehtova psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Hänessä on valtavasti potentiaalia kaikissa kolmessa ulottuvuudessa. Emme kuitenkaan vielä ymmärrä tätä 3D-olentoa ja sen logiikkaa kovin hyvin. Tällä hetkellä olemme suorastaan hätää kärsimässä, koska iso osa näistä tekemisen energiaa pursuvista olennoista voi työssään ja elämässään huonosti. Tekemisen energia on jossakin jumissa tai haihtuu harakoille.

Valitettavasti aina jostakin myös ilmestyy uusia johtajia ja uusia päättäjiä, jotka uskovat, että ”tässä ajassa juuri minä saan ihmiset ponnistelemaan organisaatiomme tai yhteiskuntamme vaurastumiseksi, kun vain tarpeeksi pakotan.” Ikään kuin ihmisten vain pitäisi motivoitua siitä, että kyllä tästä joskus jotain hyvää seuraa kaikille, kun valtaa pitävät niin lupaavat eivätkä anna vaihtoehtoja. Siitä huolimatta, että tämä taktiikka ei ole koskaan ihmisen historiassa tuottanut kovin hyviä tuloksia. Aina, ihmiset ovat lopulta valmiita vaikka sotimaan tasa-arvon, vaurauden oikeudenmukaisen jakautumisen ja henkilökohtaisen valinnan vapautensa puolesta. Aina.

Mikä estää meitä näkemästä, ja johtamasta paremmin?

On suorastaan paradoksaalista, että emme edelleenkään vuoden 2030 lähestyessä osaa valjastaa ihmisen luontaisia tarpeita a) saada aikaan ja b) olla aktiivisesti osallinen yhteisössään, esimerkiksi paljon puhutun talouskasvun saavuttamiseen? Inhimillinen aikaansaamisen energiahan on jo olemassa! Miksi edelleen hakkaamme päätämme seinään ja itseasiassa pyrkimyksillämme saada ihmisistä enemmän, jopa tukahdutamme työssä olevien ihmisten normaalia aikaansaamisen tarvetta?

Todennäköisesti olemme yhteiskuntina kehittyneet viime vuosisatoina niin huimaa vauhtia ja hieman hullaantuneet kehityksestämme, että ihminen on jäänyt hieman jalkoihin. Olemme keksineet valtavasti käyttökelpoisia teorioita ja innovaatioita ja yrittäneet välillä mallintaa niillä myös ihmisen käyttäytymistä. Esimerkiksi tietotekniikan ottaessa kehitysharppauksiaan, psykologiassa ja organisaatiopsykologiassa hurmaannuttiin tutkimaan ihmistä pääasiassa tiedon käsittelijänä, kuin tietokone. Miten ihmisestä tehtäisiin mahdollisimman tehokas tiedon käsittelijä, oli kysymys, joka jätti varjoonsa monet muut inhimillisen draivin ja kestävyyden osa-alueet. Viimeisin huumaannuttava innovaatiomme on talouskasvu ja markkinatalouden koko maailmaa ohjaava logiikka, jolla voidaan säädellä jopa sotien kulkua. Mutta silläkään ei pystytä ratkaisemaan ihmisen motivaatioon ja kestävään työntekoon liittyviä kysymyksiä.

”Tarvitsemme tässä ajassa runsain määrin erilaisia tulkkeja markkinatalouden ja ihmisten logiikan välille, jotta saamme systeemin toimimaan kestävästi.”

Ratkaisun avaimet

Tarvitsemme tässä ajassa runsain määrin erilaisia tulkkeja markkinatalouden ja ihmisten logiikan välille, jotta saamme systeemin toimimaan kestävästi. Tarvitsemme myös taitavia keskustelun fasilitoijia – ihmisiä, jotka kykenevät luomaan vuoropuhelua kahden aivan erilaisen tieteenalan ja todellisuuden edustajan välille. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat tehdä nämä asiat ymmärrettäviksi niille, joilla on valtaa vaikuttaa.

Takaisin otsikkoon. Johtaja tai päättäjä – valitse taistelusi. Haluatko sinä jatkaa perinnettä, jossa ihmisen motivaation pyöreää palikkaa tungetaan elinkeinoelämän neliskanttiseen reikään vai olisitko sinä se johtaja, joka lähtee tekemään kasvua ymmärtämisen ja olemassa olevien voimien valjastamisen kautta?

Anu Kuhmonen Sosiaalipsykologi, valmentaja ja työelämän kehittäjä LinkedIn

Hyviä juontajia löytyy Suomesta paljon. Jotta sinun tapahtumasi onnistuu täydellisesti, kannattaa tutustua erilaisiin juontajavaihtoehtoihin ennen päätöksentekoa. Paras vinkki mielestäni on: millainen tapahtuma, sellainen juontaja.

Tapahtuma voi olla esimerkiksi ikimuistoinen yritysjuhla, uuden tuotteen lanseeraus tai vaikkapa ajankohtainen seminaaripäivä. Se, minkälainen tunnelma tapahtumassa vallitsee ja miten yleisö siihen tempautuu mukaan, riippuu pitkälti juontajasta. Hyvä juontaja on tuntee yleisönsä ja virittää tilaisuuden oikealle taajuudelle sekä yhdistää ohjelman punaisen langan yleisölle helposti seurattavaksi.

Aito kiinnostus tapahtuman onnistumiseen ja valmistautuminen erottavat ammattilaisen muista juontajista. Loistava juontaja on tehnyt kotiläksynsä: hän tuntee yrityksen, tapahtuman tavoitteet ja yleisön. Tämä varmistaa, että tapahtuma soljuu luontevasti eteenpäin ja juontaja pystyy myös reagoimaan tilanteisiin lennosta.

Juontajan esiintymisvarmuus ja sanavalmius ovat myös tärkeitä elementtejä tapahtuman onnistumiselle. Sujuvasanainen, positiivinen ja hyvällä energialla varustettu juontaja saa yleisön viihtymään ja pitää tapahtuman elävänä alusta loppuun.

Tapahtumajärjestäjän kannalta timanttinen juontaja tuo myös mielenrauhaa. Kun tapahtuman kulku on turvallisissa käsissä, järjestäjä voi keskittyä vieraisiin sekä nauttimaan tapahtuman tunnelmasta.

Vinkkini juontajavalintaan onkin: millainen tapahtuma, sellainen juontaja. Oikea juontajavalinta kruunaa tapahtuman ja jättää tapahtumasta pitkäaikaiset muistot vieraille!

Nimeni on Kaisa Löfgren ja olen ammattijuontaja. Tutustu juontajaprofiiliini ja esittelyvideooni TÄSTÄ. Olisinko minä nappivalinta teidän tapahtumaa juontamaan?

Suomalaisen työelämän väitetään olevan kriisissä. Väitä on toki raflaava, mutta siihen on helppo yhtyä. Tuottavuus laahaa ja neljännes työvoimasta kärsii vähintään lievästä uupumuksesta. Kaksi ja puoli prosenttia taas ovat jo vakavasti uupuneita. Ei tässä varsinaisesti aihetta juhlaan ole!

Siellä missä on ongelmia, on onneksi myös ratkaisuja. Organisaatiopsykologina olen onnellisessa asemassa, sillä pääsen näkemään läheltä, kun tällaisia ratkaisuja otetaan käyttöön. Tässä tekstissä haluan esitellä yhden näistä ratkaisuista. Sellaisen, josta maailmalla on kohistu jo tovi, ja joka viimein alkaa nousemaan keskustelun aiheeksi myös Suomessa.

Kyseessä on teema, jota voimme kutsua vaikkapa inhimilliseksi tuottavuudeksi. Se pitää sisällään kokoelman toimintatapoja, joiden avulla voimme saman aikaisesti nostaa sekä tiimien ja organisaatioiden tuottavuutta, että parantaa henkilöstön hyvinvointia ja työssä jaksamista.

Aiheeseen liittyen minulla on sekä hyviä, että huonoja uutisia: Hyvä uutinen on se, että tällaisia keinoja tosiaan on. Tämä on hyvä juttu, sillä varsinkin modernissa tietotyössä hyvinvoiva henkilöstö on edellytys korkealle tuottavuudelle. Kauas ovat jääneet ajat, jolloin piiskan kovempi heiluttaminen lisäsi tuottavuutta. Moderni työ on keskimäärin liian kompleksista ja luovuutta vaativaa, jotta se piiskalla paranisi.

Huonojakin uutisia on. Inhimillisen tuottavuuden keinovalikoima ei sisällä paljoakaan”nopeasti vaikuttavia lääkkeitä”. Ei ole realistista odottaa, että pienillä muutoksilla saataisiin organisaation tuottavuus kasvuun ja esimerkiksi sairaspoissaoloja tai matalaa työhön sitoutumista vähennetyksi.

Päinvastoin, inhimillinen tuottavuus edellyttää tiimeiltä ja organisaatioilta sitoutumista. Ei erityisen kohtuutonta sitoutumista, mutta sitoutumista joka tapauksessa. Jo vuodessa saa aikaan paljon, mutta yksi kvartaali on yleensä osoittautunut aivan liian pieneksi ajaksi luoda todellista, pitkäkestoista muutosta.

Psykologisen turvallisuuden merkitys

En halua, että tämä teksti jää vain epämääräiseksi ylätason puheeksi. Siksi haluan esitellä aiheen, joka on tuottavuuden ja hyvinvoinnin lisäämisen näkökulmasta erityisen keskeinen. Erityisesti tämä pätee niillä aloilla ja niissä työtehtävissä, joissa ollaan tekemisissä monimutkaisten aiheiden kanssa, sekä niissä, joissa innovaatioilla ja luovuudella on merkittävä rooli. Kyseinen aihe on ilmiö nimeltä ”psykologinen turvallisuus”.

No, mitä tämä hieno psykologinen turvallisuus oikein on, ja miksi se on niin tärkeää? Toisin kuin moni termin ensi kertaa kuullessaan luuleen, niin ei, kyse ei ole turvallisista tiloista. Sen sijaan kyse on organisaatiopsykologisesta muuttujasta, jolla kuvataan tiimin jäsenten kokemusta siitä, että työtiimissä on turvallista ottaa sosiaalisia riskejä. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että uskallamme ilmaista omia ajatuksiamme, ideoita, huolia, toiveita, pelkoja, varoituksia ja kehitysehdotuksia. Se tarkoittaa kokemusta siitä, että ajatustemme ilmaisemisesta ei seuraa meille mitään ikäviä seuraamuksia tai rangaistuksia.

Miksi psykologisen turvallisuuden lisääminen toimii?

Henkilöstön itseilmaisun määrän lisääminen on tärkeää siksi, että varsinkin monimutkaisessa ja luovassa työssä vuorovaikutuksen määrällä ja laadulla on suuri merkitys. Vuorovaikutusta pitää olla riittävästi, sen pitää olla sisällöltää monipuolista ja sen pitää tapahtua oikea-aikaisesti, jotta työ luistaa tehokkaasti.

Jos joku varoo liikaa puheitaan, välttelee esittelemästä ideoitaan tai ei nosta esimerkiksi huoliaan ajoissa esille, työ vaikeutuu. Joillain aloilla, kuten esimerkiksi sairaalaympäristöissä tai raskaassa teollisuudessa, suunsa väärä-aikainen kiinnipitäminen johtaa valitettavasti välillä jopa hengenmenetyksiin.

Ihminen on kuitenkin sosiaalisesti varsin herkkä olento. Herkäksi sanomalla en tarkoita väheksyä, vaan tuoda esiin sen, että olemme luonnostamme varsin varovaisia siinä, miten ja milloin itseämme ilmaisemme. Jos meillä on vähääkään epävarma olo, niin pidämme mieluummin suumme kiinni. Se on yksilön näkökulmasta järkevää. Eipä tule ainakaan itsellemme epätoivottuja seuraamuksia!

Valitettavasti tiimin tai yksikön tuottavuuden tai yhteishengen näkökulmasta tämä on lähtökohtaisesti haitallista. Joukko toimii tehokkaimmin silloin, kun se pelaa yhteen. Silloin, kun yksittäisistä tekijöistä tulee tiimi. Tällöin käyttöön saadaan paitsi yksilöiden kyvyt, myös niistä syntyvät synergia-edut. Kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa.

Psykologisesti turvallisen kulttuurin rakentaminen

Mitä ”psykologisesti turvallisen kulttuurin” luominen tiimin sisälle sitten edellyttää? Ainakin näitä asioita:

1. Julkilausuttu päätös siitä, että tällaista lähdetään tavoittelemaan. Psykologisesti turvallinen kulttuuri ei synny itsestään tai vahingossa.

2. Lupa puhua kaikesta, myös niistä vaikeistakin asioista. Niin kauan, kun tiimissä on tabuja, joiden ympärillä hipsitään varpaisillaan, tulee tietty määrä vuorovaikutusta jäämään toteutumatta. Ihmiset tulevat suojelemaan selustaansa. Kaikesta pitää saada puhua, mutta on osattava puhua muita arvostavasti ja kunnioittavasti.

3. Haastavien keskinäissuhteiden selvittäminen. Niin pitkään, kuin osa tiimin jäsenistä on keskenään avoimesti tai salaa riidoissa, vapautunutta ja tehokasta vuorovaikutusta on turha odottaa. Riidat on selvitettävä ja uudesta alusta on sovittava. Tähän saatetaan tarvita työyhteisösovittelijaa, sillä omin voimin nämä eivät aina onnistu.

4. Myönteisen kohtaamisen kulttuurin luominen. Kun tiimin jäsenet ilmaisevat itseään, se on toivotettava tervetulleeksi ja siitä on palkittava. Jos vastaanotto itsensä ilmaisuun taas on kielteinen tai liiallisen kriittinen, ihminen oppii kyllä nopeasti, että parempi vain olla jatkossakin hiljaa.

5. Säännöistä sopiminen, tietenkin yhteistuumin. Jokaisessa yhteisössä on raamit, joiden puitteissa on tärkeää toimia. Jos näitä raameja ei edes tunneta, ei voida olla varmoja, mikä on OK ja mikä taas ei. Yllättävän monessa suomalaisessa työyhteisössä ei ole koskaan käyty yhtäkään kokonaisvaltaista sääntökeskustelua. Liian epämääräiset säännöt ja rajat luovat epävarmuutta.

Aiheesta löytyy nykyään yhä enemmän niin akateemista tutkimusta, kuin arkista, kokemuspohjaistakin tietoa. Vaihtoehtoisesti voit myös tilata minut tilaisuuteenne puhumaan tai kouluttamaan.

Tapaamisiin!

Ystävällisin terveisin,

Jevgeni Nietosniitty

Ensimmäisessä jaksossa vieraana näyttelijä Elias Salonen. Elias kertoo millaista on supersuositun näyttelijän arki, mitä raideriin kuuluu ja miltä tulevaisuus näyttää. Houstina toimii Jasmine Pajari.

Katso jakso Spotifyista: K1 J1: Vieraana Elias Salonen – Backstage Pod – viihdemaailman kulisseissa | Podcast on Spotify

Tai YouTubesta: BACKSTAGE POD – Elias Salonen

Backstage Pod on Jasmine Pajarin luotsaama rento ja mukaansatempaava podcast, jossa viihdealan tähdet kertovat urastaan, keikkailusta ja elämästään – juuri siellä, missä arki ja työt kohtaavat.

Bäkkärillä puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, fiilistellään uran huippuhetkiä, jaetaan rehellisiä tarinoita ja nauretaan vedet silmissä.

Tämä on viihdealan kulissien takainen kohtaamispaikka, jossa keskustelu soljuu yhtä rennosti kuin bäkkärillä kuuluukin!

Kauden ensimmäisessä jaksossa vierailee suurenmoinen Elias Salonen!

Backstage Podia voit kuunnella Spotifyista ja Youtubesta.

Mikä on sun tärkein työkalu ja miksi se on ääni?

Uskallan väittää, että ääni on tärkein työkalumme. Parasta on, että se kulkee aina mukanamme. Osa meistä vaikuttaa äänellään, osa myy äänellään ja osa johtaa äänellään. Taito saada suu auki tärkeissä tilanteissa vaatii rohkeutta. Oletko sinä saanut tarvittaessa sanottua vastaan, myytyä ideasi tai vakuutettua kuulijasi aina kun tahdot? En minäkään. Tämä kuitenkin on taito, jota voi harjoitella!

Parempia Tuloksia

Äänen avulla voit vaikuttaa ympäristöösi ja ihmisiin ympärilläsi. Selkeä ja itsevarma ääni parantaa viestintää, lisätä luottamusta ja auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi tehokkaammin. Olipa kyseessä esitelmä, asiakastapaaminen tai tiimipalaveri, vaikutat äänellä. Pahimmillaan heikon äänenkäytön vuoksi sinua ei ymmärretä, sinut ymmärretään väärin tai sinuun ei uskota. Hyvä ääni tukee tavoitteellista tekemistä!

Korkeampaa viihtyvyyttä

Hyvin hallittu ääni lisää työviihtyvyyttä. Kun tunnet olosi itsevarmaksi ja osaat käyttää ääntäsi oikein, aika töissä kuluu siivillä. Tämä heijastuu myös ympärilläsi oleviin ihmisiin, luoden positiivisen ja inspiroivan ilmapiirin. Viestinnän tulee olla selkeää ja parhaimmillaan äänikontaktien myötä ilmapiiri inspiroi ja motivoi turvallisesti! Mieti kuinka monella eri äänellä tai äänen painolla voit huikata ”moi” työpaikalla!

Nautinnollisempi arki

Ääni on enemmänkin kuin vain työkalu. Ääni on instrumentti myös arjessa kotona. Hyvä äänenkäyttö parantaa ihmissuhteita, keventää konflikteja ja auttaa jaksamaan. Kun opit huoltamaan ääntäsi, tunnet äänesi riittävän ja muodostat käsityksen omasta äänestäsi. Silloin äänellä leikkiminen, myyminen, johtaminen ja esiintyminen jännittää vähemmän ja innostaa enemmän!

Kuuntele Eeron Vaikuta Äänellä -podcastia Spotifyssä osoitteessa https://open.spotify.com/show/4U8eCbVDvcwMcvXtRPaNoW ja kuule kuinka eri ammattilaiset käyttävät ääntään omissa askareissaan. Kun teidän on aika saada suu yhdessä auki ja vaalia yrityksenne ääntä, tilaa Eero puhumaan, juontamaan tai valmentamaan! Yhdistelmäkin onnistuu!

Vaikuta Äänellä.

Tutustu Eeron puhujaprofiiliin tarkemmin  tästä

Oletko koskaan miettinyt, mistä työkulttuuri syntyy? Se syntyy joukosta erilaisia ihmisiä, jotka koettavat parhaansa mukaan aistia yhteisön hienovaraisia signaaleja ja kirjoittamattomia sääntöjä aiempien elämänkokemustensa pohjalta.

Jokainen meistä tuo uuteen yhteisöön mukanaan yksilöllisen kokoelman kokemuksia vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Näitä kokemuksia on kertynyt lapsuuden perheestä, sukulaisista, kouluvuosilta, aiemmista työpaikoista, kaveripiireistä, harrastusjoukkueista – ja osalla myös armeijasta. Koska jokainen yhteisö ja sen kulttuuri on ainutlaatuinen, olemme lähtökohtaisesti aina uuden yhteisön ja siihen sopeutumisen äärellä suhteellisen hukassa.

Sopeutuva ei välttämättä ole onnellinen

Kun mietin omaa työuraani nuorempana ja innokkaana tekijänä, huomaan nyt, että sukelsin uusiin työyhteisöihin aina täysin ”takki auki” ja alttiina vaikutteille. Olen aina ollut hyvä sopeutumaan monenlaisiin yhteisöihin – joskus jopa omien rajojeni kustannuksella. Halusin kovasti miellyttää ja kuulua joukkoon. Usein se tarkoitti itseni unohtamista ja taipumista mutkalle, joka ei tuntunut hyvältä, mutta jonka koin äärimmäisen tarpeelliseksi (tai niin silloin ajattelin).

Itsetuntemuksesta ei nuorella Sannalla ollut tietoakaan! Menin helposti massan mukana ja kopioin muiden ajatuksia ja käytösmalleja, koska ajattelin, että niin kuuluu tehdä ja että siten työelämässä pärjää. En uskaltanut olla oma itseni. En suosittele kokeilemaan – ihminen, joka hukkaa itsensä ja yrittää esittää jotain muuta kuin on, uupuu nopeasti. Itse olin ensimmäiset 12 vuotta eli lähes koko palkkatyöurani tiedostamattani uupunut.

Samalla omat vahvuuteni ja ainutlaatuinen osaamiseni ja luovuuteni jäivät täysin käyttämättä!

Kompassina itsetuntemus ja arvot

Nyt valmentajana tiedän, että se, miten tulemme toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ei saisi olla sattumanvaraista. Meillä jokaisella on vastuu ja velvollisuus luoda mahdollisimman hyvä suhde niihin ihmisiin, joiden kanssa työskentelemme ja olemme tekemisissä.

On helpompi luoda aito yhteys toiseen ihmiseen, kun on sinut itsensä kanssa. Elämänkokemus on opettanut meille paljon hyvää, mutta ihan jokainen on kohdannut myös vastoinkäymisiä. Pettymyksiä ja pieniä psyyken haavoja matkan varrella ei voi välttää kukaan. Huomaatko, miten ne vaikuttavat kykyysi kohdata toinen ihminen?

Itsetuntemuksen kasvu ja omien arvojen kirkastaminen ovat tehneet elämästäni suoraan sanottuna ihanan helppoa. En enää ajelehdi virran mukana mihin sattuu, vaan tiedän, mitä tahdon ja tarvitsen – enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Jatkuva itsensä mutkalle vääntäminen ei muutenkaan olisi enää terveellistä näin viisikymppisenä?

Rohkeus lähtee siitä, että uskaltaa olla haavoittuva

Jos jokainen meistä päättäisi olla töissä rohkeasti oma itsensä, omat arvonsa tuntien ja toiset välittävästi ja rehellisesti kohdaten, väitän, että kaikilla olisi paljon parempi olla. Konflikteja olisi vähemmän, ja työn ilo toisi mukanaan sellaista tehokkuutta, josta johtoporras voi nykyään vain uneksia.

Rohkeus ei tarkoita sitä, että sanoo asiat tylysti suoraan, vaan sitä, että uskaltaa olla rehellinen, mutta samalla lempeä ja huomaavainen.

• Rohkea laittaa itsensä likoon eikä pelkää näyttää haavoittuvuuttaan.
• Rohkeutta on olla eri mieltä enemmistön kanssa ja sanoa se jämäkästi ääneen.
• Rohkea luo keskustelua eikä hymistele mukana.
• Rohkea ei koskaan puhu selän takana sitä, minkä joku ansaitsisi kuulla kasvokkain.
• Rohkeutta on hassutella, heittäytyä, ideoida isosti ja päästää sisäinen lapsensa esiin.
• Rohkeutta on olla aito oma itsensä – vaikka joku saattaisi ihmetellä, arvostella, vähätellä tai jopa nauraa. Rohkea ottaa sen riskin.

Niin miten se oli – uskallatko sinä jo olla töissä rohkein versio itsestäsi?

Lue lisää Sannan puhujaprofiilista tästä

Tai tilaa Sanna puhujaksi tilaisuuteenne tästä

Totta se on kiertelemättä ja kaartelematta – meillä on astunut tai astumassa työelämään nuori sukupolvi, joka ei tyydy mihin tahansa johtamiseen tai valmiiksi annettuihin toimintatapoihin. Näin on osaltaan siksi, että ollaan totuttu maailmankuvaan, jossa yksilökeskeisyys sekä tietynlainen kaikkivoipaisuuden ja menestyksen illuusio kukoistavat. Samanaikaisesti, yllättävää ehkä, koetaan kuitenkin epämääräisyyttä ja jonkinlaista elämän kaoottisuutta, koska elämästä puuttuu ennakoitavuutta ja struktuureja.

Tässä olemmekin mielenkiintoisen kysymyksen äärellä: eri näkemykset, taustat, toiveet ja realiteetit huomioon ottaen kuinka voimme kehittää työelämää, organisaatioita ja johtajuutta suuntaan, jossa nuori sukupolvi kokee ne tarpeeksi mielekkäiksi, houkutteleviksi sekä merkityksellisiksi?

Yhteiskuntana meidän on tärkeä pysähtyä miettimään sitä tosiasiaa, että tämän päivän nuoret siis oikeasti saattavat jopa miettiä sitä, että houkutteleeko töihin meno, jos töihin kulutettu aika on pois muusta ”kivemmasta” elämästä. Eli ei ole siis mikään automaattinen ajatus, että totta kai töihin ja työelämään on mielekästä mennä osallistumaan. Työelämä voi myös tuntua pelottavalta: miten siellä pärjää ja jaksaa? Tämäkin on ihan luonnollinen syy jännitykselle ja epävarmuudelle.

Siksi nuoria tyyppejä työllistäviä työnantajia tulisikin kiinnostaa, miten ylipäätään varmistamme tulevaisuuden työvoiman sekä miten voimme auttaa työelämän nuorta sukupolvea toteuttamaan itseään mielekkäässä työssä. Olisi nimittäin hurjan tärkeää auttaa nuoria näkemään työn niin, että se motivoisi, ja tulisi tunne siitä, että jokainen voisi antaa panoksensa työelämään sekä yhteiskuntaan ennen kaikkea luoden hyvää elämää yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla.

Helppoja kikkakolmosia ei ole näin suuren asian taklaamiseen saatavilla, mutta seuraavia fundamentaalisia näkökulmia kannattaa pohtia, kun halutaan motivoida nuoria työntekijöitä.

1. Työn kokonaisuuden, tarkoituksen ja kontekstin hahmotus ─ Miksi töissä ollaan? Eli niin sanotusti ”mikä homma”?
2. Työn fiksu annostelu ja tunnistaminen ─ Mikä on milloinkin sopiva määrä työtä? Miten työn houkuttelevuus kilpailee vapaa-aikaa vastaan?
3. Yksilön työpanoksen ja työn sisällön linkittäminen osaksi isoa kokonaisuutta ja organisaation tavoitetilaa ─ Ymmärretäänkö asioiden väliset systemaattiset yhteydet?
4. Ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokyvyssä tukeminen ─ Kuinka tehdä oikeita valintoja ja entä miten päästään eteenpäin väärän valinnan sattuessa?
5. Elämänhallinnassa tukeminen ─ Miten työn parissa syntyneet hyvät oivallukset palvelevat muutakin elämää ja luovat hyvinvoivempaa arkea?

Organisaatioiden täytyy tunnistaa yhdessä nuorten työntekijöiden kanssa, millainen työ ja mikä määrä työtä auttaa eteenpäin elämässä, mutta mikä ei kuitenkaan vie kaikkia voimia. Eli olla tällä lailla lempeitä ja ymmärtäväisiä nuoria kohtaan. Yhtä lailla tulee harjoittaa nuoren kanssa sopivin annoksin työelämän kestävyyskuntoa – eli sitä, miten siedetään myös epämukavuutta, normaalia rutiininomaisuutta, tylsyyttäkin, jopa pettymyksiä, ja huomataan silti, että hauskuus ei häviäkään elämästä.

Tärkein pyrkimys on, että työnteosta saadaan sellaista, että työ olisi aina, lähes poikkeuksetta, houkuttelevin ratkaisu ihmisen ”leijonan osan” ajankäytölle tässä yhteiskunnassa, toki kukin rahkeidensa mukaan. Elämä ja työelämä ei ole aina helppoa. Mutta voimmeko luoda todellisuutta, jossa yksilön ja yhteisön tavoitteet tuntuvat ihan jopa saavutettavilta hallitsemattoman kaaoksen sekä epämääräisyyden sijaan?

Minä, Henrietta, autan organisaatioita pähkäilemään ja työstämään yllä läpikäytyjä teemoja. Pähkinänkuoressa sanottuna, autan organisaatioita johtamaan nuoria työntekijöitä tuottavammin ja menestyksekkäämmin! Olen nuoren sukupolven johtajuuden sanansaattaja ja rohkeasti mukana rakentamassa työnantajabrändejä, jotka ovat veto- ja pitovoimaisia nuoren sukupolven näkökulmasta.

Tarvitaanko teilläkin jeesiä nuoren sukupolven ajatuksenjuoksun tavoittamiseen? Riennän oitis apuun!

Voit lukea lisää puhujaprofiilistani tästä.

Ja verkkosivuihini tutustumaan pääset täältä.

Tutustu Akseli Aholan puhujaprofiiliin tästä

Lue lisää Akselin blogista täältä