Oletko koskaan miettinyt, mistä työkulttuuri syntyy? Se syntyy joukosta erilaisia ihmisiä, jotka koettavat parhaansa mukaan aistia yhteisön hienovaraisia signaaleja ja kirjoittamattomia sääntöjä aiempien elämänkokemustensa pohjalta.

 

Jokainen meistä tuo uuteen yhteisöön mukanaan yksilöllisen kokoelman kokemuksia vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Näitä kokemuksia on kertynyt lapsuuden perheestä, sukulaisista, kouluvuosilta, aiemmista työpaikoista, kaveripiireistä, harrastusjoukkueista – ja osalla myös armeijasta. Koska jokainen yhteisö ja sen kulttuuri on ainutlaatuinen, olemme lähtökohtaisesti aina uuden yhteisön ja siihen sopeutumisen äärellä suhteellisen hukassa.

 

Sopeutuva ei välttämättä ole onnellinen

 

Kun mietin omaa työuraani nuorempana ja innokkaana tekijänä, huomaan nyt, että sukelsin uusiin työyhteisöihin aina täysin ”takki auki” ja alttiina vaikutteille. Olen aina ollut hyvä sopeutumaan monenlaisiin yhteisöihin – joskus jopa omien rajojeni kustannuksella. Halusin kovasti miellyttää ja kuulua joukkoon. Usein se tarkoitti itseni unohtamista ja taipumista mutkalle, joka ei tuntunut hyvältä, mutta jonka koin äärimmäisen tarpeelliseksi (tai niin silloin ajattelin).

 

Itsetuntemuksesta ei nuorella Sannalla ollut tietoakaan! Menin helposti massan mukana ja kopioin muiden ajatuksia ja käytösmalleja, koska ajattelin, että niin kuuluu tehdä ja että siten työelämässä pärjää. En uskaltanut olla oma itseni. En suosittele kokeilemaan – ihminen, joka hukkaa itsensä ja yrittää esittää jotain muuta kuin on, uupuu nopeasti. Itse olin ensimmäiset 12 vuotta eli lähes koko palkkatyöurani tiedostamattani uupunut.

 

Samalla omat vahvuuteni ja ainutlaatuinen osaamiseni ja luovuuteni jäivät täysin käyttämättä!

 

Kompassina itsetuntemus ja arvot

 

Nyt valmentajana tiedän, että se, miten tulemme toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ei saisi olla sattumanvaraista. Meillä jokaisella on vastuu ja velvollisuus luoda mahdollisimman hyvä suhde niihin ihmisiin, joiden kanssa työskentelemme ja olemme tekemisissä.

 

On helpompi luoda aito yhteys toiseen ihmiseen, kun on sinut itsensä kanssa. Elämänkokemus on opettanut meille paljon hyvää, mutta ihan jokainen on kohdannut myös vastoinkäymisiä. Pettymyksiä ja pieniä psyyken haavoja matkan varrella ei voi välttää kukaan. Huomaatko, miten ne vaikuttavat kykyysi kohdata toinen ihminen?

 

Itsetuntemuksen kasvu ja omien arvojen kirkastaminen ovat tehneet elämästäni suoraan sanottuna ihanan helppoa. En enää ajelehdi virran mukana mihin sattuu, vaan tiedän, mitä tahdon ja tarvitsen – enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Jatkuva itsensä mutkalle vääntäminen ei muutenkaan olisi enää terveellistä näin viisikymppisenä😊

 

Rohkeus lähtee siitä, että uskaltaa olla haavoittuva

 

Jos jokainen meistä päättäisi olla töissä rohkeasti oma itsensä, omat arvonsa tuntien ja toiset välittävästi ja rehellisesti kohdaten, väitän, että kaikilla olisi paljon parempi olla. Konflikteja olisi vähemmän, ja työn ilo toisi mukanaan sellaista tehokkuutta, josta johtoporras voi nykyään vain uneksia.

 

Rohkeus ei tarkoita sitä, että sanoo asiat tylysti suoraan, vaan sitä, että uskaltaa olla rehellinen, mutta samalla lempeä ja huomaavainen.

 

• Rohkea laittaa itsensä likoon eikä pelkää näyttää haavoittuvuuttaan.
• Rohkeutta on olla eri mieltä enemmistön kanssa ja sanoa se jämäkästi ääneen.
• Rohkea luo keskustelua eikä hymistele mukana.
• Rohkea ei koskaan puhu selän takana sitä, minkä joku ansaitsisi kuulla kasvokkain.
• Rohkeutta on hassutella, heittäytyä, ideoida isosti ja päästää sisäinen lapsensa esiin.
• Rohkeutta on olla aito oma itsensä – vaikka joku saattaisi ihmetellä, arvostella, vähätellä tai jopa nauraa. Rohkea ottaa sen riskin.

 

Niin miten se oli – uskallatko sinä jo olla töissä rohkein versio itsestäsi?

 

Lue lisää Sannan puhujaprofiilista tästä

Tai tilaa Sanna puhujaksi tilaisuuteenne tästä